Pikku koululainen

Raita aloitti tänään pentukurssin! Kurssilla oli meidän lisäksemme hieman isompien rotujen edustajia, mutta reippaana neitinä Raita edustaa oikein mainiosti pienempää väkeä.

Kurssilla harjoittelimme kontaktin ottamista, joka meidän osaltamme oli vielä hieman hapuilua. Harjoituksen puute sekä uudet koirat ja hajut kiinnostivat enemmän kuin namit. Sen jälkeen harjoittelimme istumista sekä vapauttamista. Istumisen Raita jo hallitsee entuudestaan ja minun piti keskittyä tuon 'vapaa' sanan käyttöön. Sivulle tulo sujui namien avulla tosi hienosti!

Lisäksi harjoittelimme luokse tuloa "vapaana". Kurssin ohjaaja piti Raitaa kiinni kun minun piti kävellä huoneen poikki, kutsua Raitaa ja kääntyä pois päin. Koiran piti tulla luokse, mutta puolessa välissä matkaa Raidalle iski ujous kun se tajusi kaikki isot ja hurjat koirat ympärillään. Se luikki häntä koipien välissä ohjaajan luo ja hyppäsi tämän syliin turvaan. Uusi yritys onnistuikin jo paremmin välimatkan ollessa lyhyempi.

Kurssilaisia huvitti ja ihastutti Raidan reipas ja itsevarma taaperrus. Onnellisena se hoiperteli luokseni ja siitä oikein huokui helpotus kun se pääsi takaisin äiskän syliin. Olen kovin kovin kovin ylpeä tuosta pienestä pallerosta<3

Kotiin päästyämme loput namit Raita sai jakaa Sterpan kanssa muutaman leikkimielisen harjoituksen jälkeen. Pentukurssilta saan varmasti paljon hyviä vinkkejä myös Sterpan kanssa puuhailuun. Ensi viikolla meno jatkuu, toivottavasti yhtä hyvin kuin tänään! Sitä ennen me treenaillaan kotona toivon mukaan varsin ahkerasti...

                                       Raita melkein 11 viikkoisena

...Ja tälle maailman tärkeimmälle otukselle haluan tehdä ihan oman postauksen:

Onnea ja rapsutuksia 2-vuotis syntymäpäivänä 23.1 rakkaalle murmelikoiralle!

Toivottaa: "Äiti" & "Isi"

Reissailua & Koirakoulua

Tasaista arkea eläessä ja Raita pennun touhuja emonsa kanssa katsellessa aika kuluu kuin siivillä. Niimpä kauhean paljon aikaa ehdi viettää koneen ääressä.  Tiivistelen tähän kuitenkin hieman viikon tapahtumia:

Tiistaina Sterre kävi taas Tuomaksen kanssa ohituskurssilla ja parivaljakko oli kuulemma selviytynyt varsin mallikkaasti ohitustilanteista isojen koirien kanssa. Sterre oli ollut hiiren hiljaa vaikka olikin katsellut toisia koiria varsin provosoivasti.

                                           Sterre ottaa rennosti...



Viikonloppu vierähti kotona käynnin lisäksi pikaisen Helsinki visiitin ansiosta. Isosiskoni olisi halunnut kovasti nähdä uuden tulokkaan, samoin Coton de Tulear "Nessu" olisi mielellään tavannut uutta serkkuaan. Päätin kuitenkin jättää koirat äitini luo pikkusiskoni osaaviin käsiin. Tuomaksen kotona meitä, ja varsinkin koirien, tuloa oltiin jo hieman odoteltukin. Olin onnellinen kun reissu sujui niin hyvin ja takapenkilläkin oli varsin rauhallista. Kyllä Raidasta vielä matkakoira saadaan aikaiseksi. :)  

Sunnuntaina osallistuimme saman koirakoulun näyttelykurssille Sterren  kanssa. Lähdimme kurssille harjoittelemaan hieman esittämisen alkeita, sillä vaikka Sterpalla alkaa olla jo näyttelyitä takana niin itsellä ei ole kokemusta koiran esittämisestä. En nyt usko että kurssin jälkeenkään löydän itseni kehästä, mutta on kiva saada konkreettisia vinkkejä siitä, minkälaisia juttuja me voimme täällä kotipuolessa harjoitella jotta näyttelyt sujuisivat vielä mallikkaammin. Ja tärkein juttu oikeastaan on juurikin se puuhailu koirien kanssa, sillä aikeissa on harjoituttaa Raitaa tässä samalla. Kesään on onneksi vielä aikaa..

Raidan kanssa menemme torstaina pentukurssille ja odotan sitä itse kovasti! Neiti on niin reipas ja iloinen. Oikea auringonpaiste<3 Sain myös viimein varattua riiviölle ensimmäisen rokotusajan, vaikka en kyllä vieläkään usko että viikot kuluvat näin nopeasti. Paljon kuvia tulee räpsittyä ja koiran "vauvakirjaa" tulee täytettyä varsin tiuhaan tahtiin.

                                           Raita 8 viikkoa<3

Ensimmäisten päivien kuulumisia

 Ensimmäiset päivät ovat sujuneet täällä suunnalla varsin vauhdikkaasti! Meidän kolmikolla on ollut hieman totuttelemista uusimpaan tulokkaaseen ja tulokkaalla varmasti meihin. :)

Haimme Raidan maanantai iltana kotiin. Automatka sujui hyvin, vaikkakin neiti itkusti lähes koko matkan ajan. (Onneksi matkaa ei ollut kuin reilu 16 km) Kotiin päästyämme laskimme Raidan lattialle ja Sterre haisteli tulokasta kovasti. Raita osoittautui varsin reippaaksi neidiksi! Se pusutteli vuoroin kaikkia ja ravasi ympäri 50 neliön kaksiotamme minkä jaloistaan pääsi. Neiti on kovin utelias ja kulkee joka puolella häntä pystyssä. Sterre seurasi Raitaa koko illan turvallisen välimatkan päästä. Uusi tulokas herätti siinä kummastusta ja se loikin minuun ja Tuomakseen varsin kyseleviä katseita.

Koko illan Sterre seurasi Raidan puuhia etäältä korvat ja häntä pystyssä. Se ei kuitenkaan päästänyt Raitaa kovin lähelle vaikka kävi itse lyhyin väliajoin nuuhkuttamassa pennun päätä.

Nukkumaan mennessä Sterre vaikutti kovin levottomalta ja kävi koko ajan tarkistamassa vieläkö se muksu nukkuu pedissään. Uuteen pentuun totuttelu tuntui kuitenkin vievän yöuneni. Sterren pentuajasta on jo tovi aikaa ja kuuntelin herkeämättä kun koirat "piippailivat" toisilleen. Olin jatkuvasti hieman varuillani ja säpsähdin jokaista "outoa" ääntä. Välillä Raita narskutti nappuloita, välillä se ui vesikipassa ja välillä se taas riekkui leluillaan. Huokaisin aamulla helpotuksesta kun molemmat koirat viimein rauhoittuivat kömpivät takaisin nukkumaan Tuomaksen lähtiessä kouluun.  Köllöttelimmekin kaikki yhdessä kymmeneen asti.

Tiistai aamuna mietin uskallanko jättää koiria kotiin keskenään, sillä minun oli lähdettävä reilun tunnin ajaksi koululle. Päätin sulkea Raidan makuuhuoneeseemme ja jättää loppu asunto Sterren käyttöön. Palatessani koulusta Sterre oli kuitenkin ilmeisesti avannut makuuhuoneen oven ja käynyt tarkistamassa vieläkö se "otus" on sen kodissa. Raita nukkui pedissään tyytyväisenä ja Sterrekin tuli minua haukotellen olohuoneesta vastaan, jolloin pystyin huokaisemaan helpostuksesta.

Illalla Tuomas lähti Sterren kanssa koirakouluun harjoittelemaan hieman ohittamista. Sterre oli saanut ohjaajalta kovin paljon kehuja sen reippaasta luonteesta. Tunnilla koiraa kuljetettiin hihnassa vierellä ja samalla ohjaaja oli kävellyt koiran kanssa vastaan. Mikäli ohituksessa koira alkoi haukkua niin ohjaaja suihkutti sitä naamalle vettä suihkepullolla. Sterpan kovapäisyys tuli taas testattua: muille riitti yksi suihkaus, Sterrelle kolme tai neljä... Pikku hiljaa se oli kuulemma älynnyt jutun juonen ja lopputunnista parivaljakko oli onnistunut ohituksessa ääneti. Odotan innolla mitä parivaljakko oppii ensi kerralla !

Itse vietin aikaa Raidan kanssa. "Äiskän" lukiessa tenttiin neiti riekkui lelujen kanssa, kalvoi poron kylkiluita ja nukahti lopulta jalkoihini. Sterren ja Tuomaksen saapuessa se juoksi heti eteiseen vastaan ja yllätyksekseni Sterre näytti kovin ilahtuneelta nähdessään Raidan. Ne leikkivät yhdessä (!) hippaa ja painiskelivat. Oli ihana nähdä molempien köllöttävän matolla vierekkäin tassut kohti kattoa. Sitten ne kalvoivat luita yhdessä ja Raita uskaltautui muutamaan otteeseen pihistämässä luun Sterren suusta.

Iltaruuan ne söivät samasta kupista, kunnes Raita alkoi murista Sterrelle. Sterre häipyi vähin äänin kupiltaan, mutta tuli kyllä takaisin syömään oman osansa jälkeen päin. Loppu ilta sujuikin rauhallisesti. Itse luin tenttiin, Raita nukkui pedissään ja Sterre jaloissani.

Tänään keskiviikkona koirat ovat olleet kuin paita ja peppu. Kävimme yhdessä hieman ulkoilemassa. Sterppa kävi tarpeillaan Raidan totutellessa pantaan ja hihnaan. Raita juoksi Sterpan perässä ja kokeili erilaisia spurtteja. SItä ei tuntunut haittaavan vähän matkan päässä kulkeneet autot tai vastaan tullut mummo lapsenlapsensa kanssa. Oli kiva huomata miten helppoa ulkoilu oli jo tässä vaiheessa, ottaen huomioon että on talvi ja lunta kaikkialla. Sterre tuli minulle keväällä ja tuntui kestävän ikuisuuden ennen kun sain sen oppimaan miten kävellään hihnassa tai että yleensäkään ulkona on mukavaa.

On ollut todella helpottavaa huomata koirien tulevan keskenään niin hyvin toimeen alku kangertelun jälkeen. Nytkin ne kalvavat samaa luuta vierekkäin lattialla<3



Ps. kuvia lisäilen joskus myöhemmin, sillä kameran johto on ilmeisesti jäänyt äitini luokse ja saan sen vasta ensi viikolla (murrr)

Enää yksi yö "jouluun"!

Joulu tosin meni jo, ja lahjatkin tuli jaettua, mutta itselläni paras ja odotetuin joululahja on vielä saamatta! Huomenna meille kotiutuu Sterren tytär Raita, toinen pikku riivareista.

Kuka olisi uskonut, että neljä kuukautta vierähtää näin nopeasti! Syksy 2011 sujui koulun ohella jännittävissä tunnelmissa. Jatkuvasti tapahtuvan kaikkea uutta ja ihmeellistä eikä usein voinut tehdä muuta kuin odottaa. Tuntuu kuin juoksujen odottelusta, astutuksesta, ensimmäisten pahoinvointien alkamisesta, ensimmäisistä tiineyden merkeistä, pentujen potkuista, röntgenistä sekä pentujen syntymästä olisi vierähtänyt vain hetki aikaa.(Syksyllä jokaisen uuden vaiheen odottelu tuntui ikuisuudelta) Ja nyt muksut ovat jo luovutusikäisiä. En voisi olla ylpeämpi urheasta pikku koirastani, joka suoriutui ensikertalaisena upeasti tästä kaikesta!

Sterrestä erossa oleminen oli ehkä maailman vaikeinta aikaa, sillä se on ollut minulla mukana lähes kaikkialla yli puolentoista vuoden ajan. Sen kanssa olen saanut jakaa kaikki ilot ja surut. Mutta parin kuukauden ero oli väistämätön sijoitussopimuksesta johtuen.  Toisaalta se tuli hyvään aikaan ja jopa hieman tarpeeseen. Ehdin käydä läpi erilaiset yhteiset kokemukset, lukea monet koirakirjat kannesta kanteen ja miettiä miten toimia kun Sterre viimein palaisi kotiin ( mahdollisesti jälkeläisen kanssa). Päätimmekin avokin kanssa yhteistuumin ilmoittaa Sterren koirakouluun ja muutenkin puuhailla sen kanssa enemmän löhöilyn sijasta. Keväällä onkin luvassa paljon näyttelytreeniä ja muuta kivaa ajanviettoa yhdessä. Yhteistä aikaa osaa arvostaa nyt ihan eri tavalla :)

Itse sijoituskuvio on antanut minulle paljon paljon enemmän kuin olisin aluksi voinut edes kuvitella. Kuvio on vaatinut joustamista sekä sijoittajalta että itseltäni, mutta en kyllä luopuisi tähänastisista kokemuksistani mistään hinnasta. Varsinkaan kun juuri oikeanlainen sijoittaja ja oikeanlainen koira sattuivat osumaan omalle kohdalleni. Parin vuoden aikana on tullut käytyä monissa kaupungeissa, koiranäyttelyissä "muutamaan" otteeseen, tutustuttua uusiin ihmisiin ja hypättyä jopa väärään junaan...

Ja tässä sitä nyt sitten ollaan. Viimeinen ns. rauhallinen koti-ilta ennen kuin molemmat "riivarit" pääsevät vauhtiin. Viimeisen kuukauden aikana kaapit on täytetty puruluilla, penturuualla, leluilla, pannoilla ja hihnoilla sekä muilla tuiki tarpeellisilla tavaroilla. Vihdoin ja viimein neljän kuukauden odottelun jälkeen voi jo pikku hiljaa alkaa jännittämään huomista.

Mutta erityisesti tahdon vielä kiittää Mariannaa! Kiitos että olet pitänyt Sterrestä ja pennuista mitä parhainta huolta. Kiitos että olet jaksanut vastata useisiin minua ja Tuomasta askarruttaneisiin kysymyksiin. Kiitos että olemme saaneet kulkea mukanasi ja suurin kiitos että juuri me olemme saaneet/saamme antaa kodin koirillesi. Toivon että yhteistyömme jatkuu yhtä hedelmällisenä kuin tähänkin asti!<3

Nyt kaikki alkaa olla viimein huomista (pika)siivousta vaille valmista uuden perheenjäsenen tuloon! :)


Ps. Sijoituskuviosta voi lukea lisää vaikkapa täältä!

Wuhuu!

Puoli vuotta se vei aloittaa bloggailu, mutta nyt se on aloitettu! Tunnetusti jätän asiat lähes poikkeuksetta viimeiseen iltaan...