Ensimmäiset päivät ovat sujuneet täällä suunnalla varsin vauhdikkaasti! Meidän kolmikolla on ollut hieman totuttelemista uusimpaan tulokkaaseen ja tulokkaalla varmasti meihin. :)
Haimme Raidan maanantai iltana kotiin. Automatka sujui hyvin, vaikkakin neiti itkusti lähes koko matkan ajan. (Onneksi matkaa ei ollut kuin reilu 16 km) Kotiin päästyämme laskimme Raidan lattialle ja Sterre haisteli tulokasta kovasti. Raita osoittautui varsin reippaaksi neidiksi! Se pusutteli vuoroin kaikkia ja ravasi ympäri 50 neliön kaksiotamme minkä jaloistaan pääsi. Neiti on kovin utelias ja kulkee joka puolella häntä pystyssä. Sterre seurasi Raitaa koko illan turvallisen välimatkan päästä. Uusi tulokas herätti siinä kummastusta ja se loikin minuun ja Tuomakseen varsin kyseleviä katseita.
Koko illan Sterre seurasi Raidan puuhia etäältä korvat ja häntä pystyssä. Se ei kuitenkaan päästänyt Raitaa kovin lähelle vaikka kävi itse lyhyin väliajoin nuuhkuttamassa pennun päätä.
Nukkumaan mennessä Sterre vaikutti kovin levottomalta ja kävi koko ajan tarkistamassa vieläkö se muksu nukkuu pedissään. Uuteen pentuun totuttelu tuntui kuitenkin vievän yöuneni. Sterren pentuajasta on jo tovi aikaa ja kuuntelin herkeämättä kun koirat "piippailivat" toisilleen. Olin jatkuvasti hieman varuillani ja säpsähdin jokaista "outoa" ääntä. Välillä Raita narskutti nappuloita, välillä se ui vesikipassa ja välillä se taas riekkui leluillaan. Huokaisin aamulla helpotuksesta kun molemmat koirat viimein rauhoittuivat kömpivät takaisin nukkumaan Tuomaksen lähtiessä kouluun. Köllöttelimmekin kaikki yhdessä kymmeneen asti.
Tiistai aamuna mietin uskallanko jättää koiria kotiin keskenään, sillä minun oli lähdettävä reilun tunnin ajaksi koululle. Päätin sulkea Raidan makuuhuoneeseemme ja jättää loppu asunto Sterren käyttöön. Palatessani koulusta Sterre oli kuitenkin ilmeisesti avannut makuuhuoneen oven ja käynyt tarkistamassa vieläkö se "otus" on sen kodissa. Raita nukkui pedissään tyytyväisenä ja Sterrekin tuli minua haukotellen olohuoneesta vastaan, jolloin pystyin huokaisemaan helpostuksesta.
Illalla Tuomas lähti Sterren kanssa koirakouluun harjoittelemaan hieman ohittamista. Sterre oli saanut ohjaajalta kovin paljon kehuja sen reippaasta luonteesta. Tunnilla koiraa kuljetettiin hihnassa vierellä ja samalla ohjaaja oli kävellyt koiran kanssa vastaan. Mikäli ohituksessa koira alkoi haukkua niin ohjaaja suihkutti sitä naamalle vettä suihkepullolla. Sterpan kovapäisyys tuli taas testattua: muille riitti yksi suihkaus, Sterrelle kolme tai neljä... Pikku hiljaa se oli kuulemma älynnyt jutun juonen ja lopputunnista parivaljakko oli onnistunut ohituksessa ääneti. Odotan innolla mitä parivaljakko oppii ensi kerralla !
Itse vietin aikaa Raidan kanssa. "Äiskän" lukiessa tenttiin neiti riekkui lelujen kanssa, kalvoi poron kylkiluita ja nukahti lopulta jalkoihini. Sterren ja Tuomaksen saapuessa se juoksi heti eteiseen vastaan ja yllätyksekseni Sterre näytti kovin ilahtuneelta nähdessään Raidan. Ne leikkivät yhdessä (!) hippaa ja painiskelivat. Oli ihana nähdä molempien köllöttävän matolla vierekkäin tassut kohti kattoa. Sitten ne kalvoivat luita yhdessä ja Raita uskaltautui muutamaan otteeseen pihistämässä luun Sterren suusta.
Iltaruuan ne söivät samasta kupista, kunnes Raita alkoi murista Sterrelle. Sterre häipyi vähin äänin kupiltaan, mutta tuli kyllä takaisin syömään oman osansa jälkeen päin. Loppu ilta sujuikin rauhallisesti. Itse luin tenttiin, Raita nukkui pedissään ja Sterre jaloissani.
Tänään keskiviikkona koirat ovat olleet kuin paita ja peppu. Kävimme yhdessä hieman ulkoilemassa. Sterppa kävi tarpeillaan Raidan totutellessa pantaan ja hihnaan. Raita juoksi Sterpan perässä ja kokeili erilaisia spurtteja. SItä ei tuntunut haittaavan vähän matkan päässä kulkeneet autot tai vastaan tullut mummo lapsenlapsensa kanssa. Oli kiva huomata miten helppoa ulkoilu oli jo tässä vaiheessa, ottaen huomioon että on talvi ja lunta kaikkialla. Sterre tuli minulle keväällä ja tuntui kestävän ikuisuuden ennen kun sain sen oppimaan miten kävellään hihnassa tai että yleensäkään ulkona on mukavaa.
On ollut todella helpottavaa huomata koirien tulevan keskenään niin hyvin toimeen alku kangertelun jälkeen. Nytkin ne kalvavat samaa luuta vierekkäin lattialla<3
Ps. kuvia lisäilen joskus myöhemmin, sillä kameran johto on ilmeisesti jäänyt äitini luokse ja saan sen vasta ensi viikolla (murrr)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti