1. Ostimme koirille uusia luita pari viikkoa sitten. Sterrelle luu näytti maistuvan paremmin kuin hyvin, kunnes se sitten seuraavana aamuna alkoi ripuloimaan. Olin varma, että syy oli uusissa luissa. Menoa jatkuin vuorokauden verran ja käskin Tuomaksen keittää Sterrelle riisiä ja lisätä sekaan hieman kypsennettyä jauhelihaa. Tilanne ei kuitenkaan rauhoittunut. Seuraavana päivänä Tuomaksella oli kisat ja päästyämme sieltä päätimme hakea Sterrelle hieman pihviä hesestä (tilataan yleensä pihvi ilman mausteita mukaan ja se herättää välillä hieman ihmetystä). Kotiin päästyämme pihvi ei kuitenkaan Sterpalle maistellut. Se katseli minua vain suurilla silmillään ja luimisteli korvillaan. Se oli selvästi sen näköinen, että sen oli paha olo.
Kohta se alkoikin oksentaa ja siinä hetkessä soitimme eläinlääkärille. Päivystyksestä käskettiin lähteä heti matkaan. Perille päästyämme huoli oli kova ja tuntui musertavalta kuulla eläinlääkärin suusta, että koira jää tänne ja että voimme tulla hakemaan sen illalla. Kotiin päästyäni sain paniikkikohtauksen johon minulla onneksi on lääkitys. Aika tuntui ihan ikuisuudelta ja kävin päässäni läpi kaikki mahdolliset kamaluudet ja yritin miettiä mistä tälläinen johtuu. Sterre on tähän mennessä ollut oikeastaan täysin terve. Lopulta hoitaja soitti että saamme tulla koiraa hakemaan. Onnekseni Sterre oli virkeä. Se sai suonen sisään nesteytystä sekä antibioottikuurin. Eläinlääkärin diagnoosi oli verinen suolistotulehdus. Hoito-ohjeena oli viikon kuuri pelkkää pilttiä. Seuraavat päivät sitten jännitettiinkin, että onko tauti mahdollisesti tarttunut Raitaan.
Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt. Viikonlopun kokemus oli sen verran rankka, että päätettiin lähteä kotipuoleen hieman lepäilemään ja jätettiin suosiolla pentukurssi välistä ettei vahingossakaan kannettaisi mitään tauteja muihin koiriin.Sterre virkosi onneksi varsin pian.
2.Huono tuuri jatkui sitten koti puolessa. Olin viemässä Sterreä ja Raitaa illalla lenkille. Raita kuitenkin pissasi paperille ja kovasta pakkasesta johtuen lykkäsin pennun äidilleni. Onneksi! Ehdin astua ovesta ulos ja laittaa oven kiinni, kun Sterre kiinni huomionsa naapurista kantautuneeseen haukuntaan. Hetkessä naapurin saksanpaimenkoira hyökkäsi jostain pimeydestä suoraan Sterren niskaan. Ehdin vain rääkäistä ja sain Sterren onneksi nopeasti syliini tönäistyäni koiraa. Koira koitti hyppiä vasteni ja onneksi omistaja ilmestyi nopeasti paikalle ja oli kovin pahoillaan tapahtuneesta. Koitin tunnustella oliko Sterrelle käynyt kahakassa jotakin, mutta se ei onneksi vaikuttanut kuin säikähtäneelta. Alkuun minun teki mieli haukkua nainen pystyyn, mutta pystyin kuitenkin hillitsemään itseni.
Sterre oli kuitenkin kunnossa, mutta tarkkailin sitä kuitenkin loppuillan, mikäli tulisi yllättäen tarve lähteä eläinlääkäriin. Illemmalla kiersimme tontin ympäri ja Sterre oli selvästi hieman jännittynyt, mutta ei kuitenkaan räksyttänyt. Tähän mennessä se ei ole ainakaan osoittanut kummempia arkuuden merkkejä.
3.Viikonloppuun mahtui myös vierailu Sterren parhaan pentuaikaisen kaverin Donnan ja tämän perheen kotona. Tässä parin vuoden aikana Sterrelle ja Donnalle on kehittynyt varsin tiivis side, vaikka välimatkan takia emme kovin usein näekään. Niillä on selvästi aivan omat juttunsa ja onkin ihanaa, että olemme kaikesta huolimatta pystyneet pitämään yhteyttä. Kaverusten leikki sujui tuttuun malliin, vaikka menossa olikin mukana kolmas pyörä, Raita. Isojen tyttöjen leikkiessä Raita koitti näykkäillä parhaansa mukaan Sterreä ja Donnaa jalkoihin. Se halusi selkeästi, että häntäkin pitäisi härnätä. :)
4.Maanantaina meillä oli edessä Raidan ensimmäinen rokotus. Eläinlääkäri tutki pennun ja totesi sydänäänten olevan puhtaat, eikä sivuääniä kuulunut. Eläinlääkäri kehui muutenkin pennun reippautta. Raita ei edes vingahtanut saatuaan rokotuksen takareiteensä. Oli myös kiva kuulla, että hampaiden vaihtumiseen on hyvät edellytykset. Seuraavaan rokotukseen onkin enää kolme viikkoa!
5.Torstaina pääsimme toista kertaa pentukurssille, jossa harjoiteltiin maahan menoa, seuraamista vieressä vapaana sekä istumista vieressä häiriötekijöiden kanssa. Harjoitukset sujuivat hyvin vaikken olekaan Raidan kanssa harjoitellut kovinkaan paljon maahan-käskyä. Kartioiden pujoittelu meni ensimmäisellä kertaa aivan puihin sillä reipas ja utelias pikku pentumme päätti mennä mieluummin mennä tutustumaan ihaniin isoihin koiriin kuin totella äitiä... Saimme ottaa uusiksi suorituksemme ja käytettyäni hihnaa "leluna" Raita seurasi oikein reippaasti. Vaikka harjoittelu on jäänyt viime aikoina hieman vähille niin olen kuitenkin pyrkinyt joka ilta muutaman kerran tutkimaan molempien koirien hampaat ja yrittänyt seisottaa niitä hieman pöydällä/lattialla/matolla.
7.Sunnuntai aamu alkoi normaalisti. Tuomaksen porukat lähtivät kotiin ja itse jatkoin makoilua hieman liiankin kauan. Silittelin Raitaa, kunnes yhtäkkiä tajusin sen olevan jotenkin kummallinen. Sen vatsa oli kovin kovin kuuma ja sen katse todella väsynyt. Sterrekin vaikutti välttelevän pentua. Otin sitten yhteyttä kasvattajaan joka saapui onneksi luoksemme. Hetkessä tila vaikutti huonommalta ja nopean konsultoinnin jälkeen otimme yhteyttä päivystykseen. Raidalta otettiin verikoe ja määrättiin antibioottikuuri. Seuraavana päivänä ei saisi olla kuumetta ja sen pitäisi kyetä itse syömään sekä juomaan. Valvoin lähes koko yön tarkkaillen Raidan liikkeitä. Välillä se kävi katselemassa ruoka ja vesikuppia, välillä se kävi pissalla paperilla. Koitin juottaa sille vettä ruiskulla säännöllisin väliajoin. Aamulla mittasin kuumeen ja se oli edelleen koholla. Soitimme eläinlääkärille ja saimme tuoda Raidan sinne onneksi heti. Raita jäi tiputukseen ja sovimme hakevamme sen koulun jälkeen. Huoli oli jälleen kova.
Kun saimme viimein hakea Raidan kotiin niin se vaikutti heti virkeämmältä. Tulehdusarvot olivat alkaneet laskea eikä kuumettakaan ollut enää. Varsinaista syytä eläinlääkäri ei osannut sanoa, mutta ei halunnut sulkea mahdollista rokotteesta johtunutta reaktiota pois. Kotona Raita söi ja joi samaan malliin.Tällä hetkellä molemmat koirat ovat kunnossa (koputan puuta). Raidan antibioottikuuri jatkuu vielä huomiseen. Tämänkin iltainen pentukurssi jää siis väliin ja vietämme illan lepäillen.
Nämä viimeiset kaksi viikkoa on kyllä ollut melkoista menoa. Viime aikaiset eläinlääkäri reissut ovat kyllä asettaneet asioita tärkeysjärjestykseen. Meidän neljän porukka on tiivistynyt selvästi viimeisten viikkojen aikana. Sterre, joka tietyllä tapaa on minulle "se oikea" koira säikäytti minut sairastelullaan kyllä pahanpäiväisesti. Pelko sen menettämisestä niiden kuuden tunnin odotuksen aikana oli jotakin sanoinkuvaamattoman kauheaa. Myös Raidan sairastuminen säikäytti kovasti. Vaikka se on ollut meillä vain hetken aikaa, niin se on kyllä jo löytänyt paikkansa. Asunto tuntui kovin tyhjältä ilman sitä. Ja kaikkea välillä ärsyttävääkin alkoi kaivata kovasti. On kauheaa huomata kun normaalisti niin reipas pentu muuttuu apaattiseksi eikä olekaan enää oma aurinkoinen itsensä.
Nyt en pysty kuin hymyilemään kun parivaljakko kalvaa luita vierekkäin :)
