Enää yksi yö "jouluun"!

Joulu tosin meni jo, ja lahjatkin tuli jaettua, mutta itselläni paras ja odotetuin joululahja on vielä saamatta! Huomenna meille kotiutuu Sterren tytär Raita, toinen pikku riivareista.

Kuka olisi uskonut, että neljä kuukautta vierähtää näin nopeasti! Syksy 2011 sujui koulun ohella jännittävissä tunnelmissa. Jatkuvasti tapahtuvan kaikkea uutta ja ihmeellistä eikä usein voinut tehdä muuta kuin odottaa. Tuntuu kuin juoksujen odottelusta, astutuksesta, ensimmäisten pahoinvointien alkamisesta, ensimmäisistä tiineyden merkeistä, pentujen potkuista, röntgenistä sekä pentujen syntymästä olisi vierähtänyt vain hetki aikaa.(Syksyllä jokaisen uuden vaiheen odottelu tuntui ikuisuudelta) Ja nyt muksut ovat jo luovutusikäisiä. En voisi olla ylpeämpi urheasta pikku koirastani, joka suoriutui ensikertalaisena upeasti tästä kaikesta!

Sterrestä erossa oleminen oli ehkä maailman vaikeinta aikaa, sillä se on ollut minulla mukana lähes kaikkialla yli puolentoista vuoden ajan. Sen kanssa olen saanut jakaa kaikki ilot ja surut. Mutta parin kuukauden ero oli väistämätön sijoitussopimuksesta johtuen.  Toisaalta se tuli hyvään aikaan ja jopa hieman tarpeeseen. Ehdin käydä läpi erilaiset yhteiset kokemukset, lukea monet koirakirjat kannesta kanteen ja miettiä miten toimia kun Sterre viimein palaisi kotiin ( mahdollisesti jälkeläisen kanssa). Päätimmekin avokin kanssa yhteistuumin ilmoittaa Sterren koirakouluun ja muutenkin puuhailla sen kanssa enemmän löhöilyn sijasta. Keväällä onkin luvassa paljon näyttelytreeniä ja muuta kivaa ajanviettoa yhdessä. Yhteistä aikaa osaa arvostaa nyt ihan eri tavalla :)

Itse sijoituskuvio on antanut minulle paljon paljon enemmän kuin olisin aluksi voinut edes kuvitella. Kuvio on vaatinut joustamista sekä sijoittajalta että itseltäni, mutta en kyllä luopuisi tähänastisista kokemuksistani mistään hinnasta. Varsinkaan kun juuri oikeanlainen sijoittaja ja oikeanlainen koira sattuivat osumaan omalle kohdalleni. Parin vuoden aikana on tullut käytyä monissa kaupungeissa, koiranäyttelyissä "muutamaan" otteeseen, tutustuttua uusiin ihmisiin ja hypättyä jopa väärään junaan...

Ja tässä sitä nyt sitten ollaan. Viimeinen ns. rauhallinen koti-ilta ennen kuin molemmat "riivarit" pääsevät vauhtiin. Viimeisen kuukauden aikana kaapit on täytetty puruluilla, penturuualla, leluilla, pannoilla ja hihnoilla sekä muilla tuiki tarpeellisilla tavaroilla. Vihdoin ja viimein neljän kuukauden odottelun jälkeen voi jo pikku hiljaa alkaa jännittämään huomista.

Mutta erityisesti tahdon vielä kiittää Mariannaa! Kiitos että olet pitänyt Sterrestä ja pennuista mitä parhainta huolta. Kiitos että olet jaksanut vastata useisiin minua ja Tuomasta askarruttaneisiin kysymyksiin. Kiitos että olemme saaneet kulkea mukanasi ja suurin kiitos että juuri me olemme saaneet/saamme antaa kodin koirillesi. Toivon että yhteistyömme jatkuu yhtä hedelmällisenä kuin tähänkin asti!<3

Nyt kaikki alkaa olla viimein huomista (pika)siivousta vaille valmista uuden perheenjäsenen tuloon! :)


Ps. Sijoituskuviosta voi lukea lisää vaikkapa täältä!